Hasja oli vain 3 kk ikäinen, kun se mahdollisesti pelastettiin joutumasta syötäväksi. Tiedämme, että jossain maissa syödään koiria ja tapa jolla koira tapetaan, tuntuu meille todella epäinhimiseltä jo ajatuksena. Meille koira on häntäänsä heiluttava puhuteltava ystävä. Mikähän sellaisen kulttuurin edustajille jossa koiran syöminen on arkipäivää on "ihmisen paras ystäva"? Hasja on rauhallinen ja lempeä poika. Nyt se asuu kotihoidossa, missä on muita koiria ja kaksi kissaa. Kissat eivät paljon kiinnosta, mutta Hasja pitää koirista. Poika on epäileväinen vieraille ihmisille. Se on muuten hyvä vahti, se haukkuu ja yrittää vahtia omaa kotia ja karkottaa vieraita. Se vain haukkuu, haukkuminen jatkuu vielä kun haukkumisen aihe on jo kadonnut, Hasja ei koskaan yritä purra. Hasja on myös hyvä rottajahdissa ja niitä on nyt paljon vähemmän pihalla Hasjan ansiosta. Hasja on muutenkin kun tyypillinen terrieri, vaikka paljon isompi. Hyvä ja huono puoli on pojan kiintymys omistajaan. Hasja tulee puolustamaan ja rakastamaan omaa perhetta, lapsia ja kotikissojakaan ei ahdistele. Mutta kun poika on epäileväinen vieraille, täytyy olla kärsivällinen ja antaa pojalle aikaa tottua ja kiintyä. Sen jälkeen pojasta tulee erinomainen perhekoira, lempeä, tottelevainen ja perheen oma äänekäs vahti. Hasjalla on nyt ikää 2 vuotta.
Ajanmukaisia valokuvia 07.06.2009:
